Kodista kotiin
Moikka! Pari kuukautta sitten lähdin mun Irlannin kodista takaisin kotiin, tänne koto-Suomeen. Tämä päivä oli kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa ja koko päivä oli aika raskas. Tiesin, että kun jätän Collinamuckin se ei koskaan tule enää olemaan samanlaista, vaikka aionkin tulla takaisin. Täältä Suomesta lähtiessäni taas tiesin, että tähän elämään tulen vielä palaamaan, kaikki odottaa mua täällä. Lähteminen siis oli suorastaan tuskaista ja tosi vaikeaa. Itkemiseltä ei vältytty ja aamulla jo aloitettiin parin hassun tunnin yöunien jälkeen. Aamupalaa emme pystyneet syömään, vähän teetä ja pian pienten lahjojemme jälkeen perheelle, ajettiin kohti Galwayn bussiasemaa. Sanoimme siellä heipat vielä hostäidilleni, sillä hostisäni täytyi lähteä lehmämarkettiin myymään lehmiä ja sisaruksilla oli hääkiireitä. Bussiasemalle tuli myös Leni ja Cassandre sanomaan meille heipat, joka oli ihanaa. Vaikka olinkin tosi surullinen, että mun piti lähteä, samalla aito innostus alkoi kuplia. Tiesin, että tä