First days

Hei!

Mä oon nyt sit vihdoin ja viimein päässyt saapumaan mun hostperheeseeni tänne Irlannin Galwayhin. Olo on edelleen todella epätodellinen, enkä voi uskoa et mä ihan oikeesti oon täällä nyt. Tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin! Olin ensin Skotlannin tuloleirillä, Gartomore housessa, jossa oli todella hauskaa! Tapasin paljon eri ihmisiä eri maista, yksi tyttö oli tullut jopa Ecuadorista asti. Ystävystyin todella hyvin parin saksalaisen tytön kanssa ja mulle tuli jopa kutsu Saksaan! Leirillä meitä valmennettiin vielä kerran tulevaan vuoteen ja löysin tän kaiken tosi hyödyllyseksi. Perjantaina aamulla lähdettiin Skotlannista kohti Edinburghin lentokenttää. Sieltä lennettiin Dubliniin ja bussilla kolme tuntia Galwayhin. Kaikkien fiilikset bussissa oli erittäin jännittyneet, koska tiedettiin, että seuravaaksi nähtäisiin hostperheemme. Se jännitys oli jotain ihan sanoinkuvailematonta. Kaikki oli tosi väsyneitä mut silti halusi tehdä hyvän ensivaikutelman. Ei siinä muu sitten auttanut kun pistää leveä hymy huulen, astua ulos bussista ja tavata uusi perhe.

 Kuvia Skotlannin leiriltä.

Mun perhe oli muo vastassa bussiasemalla ja ottivat mut todella hyvin vastaan. Siinä samassa tutustuin myös mun perheessä toiseen asuvaan vaihtariin, Noraan Saksasta. Siitä sitten lähdettiin bussiasemalta kohti kotia.

Luulin koko ajan, että olimme menossa kotiin mutta kävimmekin toisen vaihtarin, Lukaksen luona, sillä meidän hostvanhemmat olivat ystävyksiä. Olimme Lukaksen hostissa noin pari tuntia, sillä seuraavana päivänä järjestettiin häät ja mun hostvanhemmat auttoivat järjestelyissä. Heti kun päästiin sisälle niin huomattiin Noran kanssa irlantilaisten ylenpalttinen ystävällisyys. He ohjas meidät hämmentyneet vaihtarit sohvalle ja aloittivat heti tarjoamaan teetä, kaakaota, kahvia, leipää ja laittoivat television päälle sekä varmistivat, että kaikki on koko ajan hyvin. Se oli musta tosi söpöä. Lähdettiin tänne mun perheeseen sitten tosi myöhään Lukaksen hostista ja mun hostvanhemmat näytti heti kaikki paikat täältä kotoa ja kertoi paljon juttuja. Oltiin Noran kanssa tosi väsyneitä illalla niin ei jaksettu hirveästi jutelta, vaan mentiin nukkumaan.

Lauantaina heti aamusta lähdettiin Galwayhin Lukaksen hostvanhemman, Onan kanssa, ostamaan koulupukuja. Sää oli tosi sateinen ja juostiin vaan pikaisesti kaupasta toiseen. Mun koulupukuun kuuluu siniset housut, valkoinen poolopaita, sininen jumpperi ja omavalintaiset kengät. Koulu alkaa ensi maanantaina 4.9.2017. Alhaalla kuva mun koulupuvusta.

Ennen kotiinmenoa Ona halusi mennä kirkkoon. Menimme siis paikalliseen messuun ja koska irlantilaiset ovat katolisia, messu oli vähän erilainen kuin Suomessa. Sisäänmentäessä meidän piti kastaa etusormi vesiastiaan ja koskettaa otsaamme ja ennen penkille istumista tehtiin pieni askelkyykynnäköinen kumarrus. Mesussa pappi puhui ja yhtäkkiä käteltiin kaikkia vieressä olevia. Olin koko messun ajan hyvin hämmentynyt ja tilanne oli myös aika hullunkurinen, kun miettii olevansa yhtäkkiä pienessä Irlannin kyläkirkossa. Siitäkin kyllä selvittiin kunnialla.

Oon tykännyt olla täällä Irlannissa tosi paljon. Täällä on paljon kaikkia pieniä erilaisuuksia. Esimerkiksi ulkona on kaikki vihreää ja lehmiä sekä lampaita on todella paljon. Itseasiassa mun huoneen ikkunasta näkyy lehmiä.Taloissa on erikseen hanat kylmälle ja kuumalle vedelle ja talot lämmitetään myös erilailla. Täällä taloissa on pienet lämmitysuunit (Solid fuel), jossa poltetaan turvetta ja pahveja.Tällä samalla liedellä voi myös paistaa kinkkua tai keittää teetä pannussa. Myös irlantilaiset vitsailevat todella paljon. He voivat selittää sulle jotain juttua ihan vilpittömästi ja uskot sen ihan täysin, jonka jälkeen he nauraa paljon ja sanoo, että se oli vain vitsi. Tähän on ollut vähän totuttelemista.

Mutta yritän ehtiä taas kirjottelemaan tänne kuulumisia jossain välissä, sillä kaikki on vielä tosi sekavaa ja kiireistä. Toivottavasti kaikki on hyvin siellä Suomessa!

Tässä vielä kuva Galwayn keskustasta.