Irish school

Mun ensimmäinen kouluviikko irlantilaisessa koulussa on nyt suoritettu! Täytyy kyllä sanoa, että tähän viikkoon on mahtunut niin paljon kaikkea, että musta tuntuu, että koko viikko oli hirvittävän pitkä. Onhan se nyt mukavaa kun vihdoin alkaa viikonloppu ja on aikaa tehdä kaikkea muutakin kun koulua.

 

Kuva kotikulmilta.

Mun koulussa (St. Paul's Secondary School) koulua käydään ykkösestä kuutoseen. Koulussa on siis tosi nuoria mutta myös vanhempia oppilaita kuin mä. Mut sijoitettiin viidennelle luokalle, jossa opiskellaan aika paljon, sillä tämä luokka valmentaa kuudennen luokan loppukokeisiin. Viidennettä luokkaa ennen on taas neljäs luokka (transition year), jolloin ei taas opiskella lähes ollenkaan, vaan harjoitellaan enemmänkin ryhmässätoimimisen taitoja. Systeemi on siis vähän erilainen kuin Suomessa.

Ekana päivänä mulla oli koulua 9.00-15.50. Koko päivä oli vähän shokki, sillä en löytänyt luokkiin, en tuntenut ketään, enkä ymmärrätänyt hassua murretta. Koko ajan pitää pyytää toistamaan, sillä irlannin murre on ainakin mulle melko erikoinen. Opettajia piti kutsua nimillä Miss ja Sir sekä tunneilla ei saa ollenkaan puhua luokkakaverille. Opettajat sanovat oppilaita nimellä tai vaan "lads" eli nuorukaiset, joka on musta tosi hauska sana. Tunnin lopuksi kello pärähtää soimaan, jolloin kaikki rynnii mahdollisimman nopeasti luokasta ulos tukkoisestakin tukkoisempaan käytävään. Mut uskon et tähän kaikkeen tottuu.

Maanantaista tiistaihin koulua on siis klo 9.00-15.50 mutta keskiviikosta perjantaisin 9.00-15.00. Yksi tunti kestää vain 40 minuuttia. Päivän jälkeen otetaan mun hostsiskon kanssa koulubussi Collinamuckiin, jossa me siis asutaan. Koulussa opiskelen biologiaa (joka on tosi vaikeeta, sillä termit on vaikea ymmärtää englanniksi) kotsaa, englannin kirjallisuutta, matikkaa, uskontoa, historiaa, liikuntaa, ranskaa ja iiriä. Iirin kielen tunneilla meidän ei tarvitse osallistua vaan vaihtareille riittää, että istuu luokan perässä hiljaa. Usein käytetään aika läksyihin.

Kouluruokaa ei tarjota, vaan pienestä kioskista voi ostaa jotain pientä mutta tähän mennessä ollaan mun hostsiskon kanssa aina tuotu omat eväät.

Täällä ollessa oon huomannut, että koko ajan oppii lisää ja alkaa ymmärtämään miten kaikki jutut kuuluu tehdä. Koulubussissa on ikäjärjestys, joka huomattiin kun oltiin pari päivää istuttu ykkösluokkalaisten kanssa. Luokissa pitäisi olla joku looginen järjestys ja tänään perjantaina jopa löysin ykkösellä oikeaan luokkaan. Ollaan oltu vaihtareiden kanssa melko paljon koulussa yhdessä (meitä on 29 koko koulussa), jonka takia paikallisiin oppilaisiin ei oo ollut kovin helppo tutustua. Tän takia loppuviikosta oon vaan puskenut eteenpäin: menny puhumaan ihmisille, vaikka se tuntuisi vähän nololta, mennyt istumaan muiden kun vaihtareiden viereen luokassa, moikannut tyyppiä, jonka kanssa oon vaan kerran jutellut. Paikallisten kavereiden saaaminen vaatii kovaa työtä, sillä he eivät etsi kavereita toisin kuin me. Heillä on jo oma tuttu kaveriporukka, joten jos haluaa paikallisiin tutustua pitää rohkeasti mennä eväspöytään ja kysyä vaikka vaan voiko istua tähän ja alkaa puhumaan smalltalkkia. Tällaiselle ujolle suomalaiselle kuin mä, se ei oo ollut mitään maailman helpointa, enkä oo saanu vielä kunnollisia ystäviä. Mut oon silti yrittänyt ihan täysillä ja astunut ulos siitä mun mukavuusalueeltani. Oon tehny mokia, en oo löytäny oikeita sanoja mut who cares, tärkeintä on et yrittää. Irlantilaiset oppilaat on koulussa tosi mukavia, he auttavat jos on vähän hukassa ja vievät sut oikeaan paikkaan. Tosi ystävällistä porukkaa! Mut kaiken tän mun sosiaalisen duunin jälkeen, oon saanut joitakin moikattavia ihmisiä koulussa kenen kanssa vaihtaa kuulumiset! Se on ihan mahtavaa!

Ensi viikolla meen paikalliseen koripallojoukkueeseen testaamaan korista. Tänä viikonloppuna me mennään mun hostperheen kanssa Galwayhin ostamaan koulukirjat. Tarviin myös uuden takin, sillä mun uskollinen Helly Hansen sai huomautuksia väristään opettajilta. Takin pitää olla musta tai sininen eikä siinä saisi olla kuvioita.

Mut tämmöstä täällä, arki alkaa toivottavasti pikkuhiljaa rullaamaan ja ehkäpä mä pääsen vielä sisälle irlantilaiseen elämään! Edelleen oon tykännyt olla täällä tosi paljon ja kaikki on todella hyvin!